torstai 8. lokakuuta 2015

Opettavainen poni



Moikka, tiistaina olin ratsastamassa normaalisti. Meillä oli Leenan pitämä koulutunti, ratsastin Iitulla, joka on Annen omistama poni, joka menee aina välillä tunneilla. Tuli täysin yllätyksenä kun nimeni kohdalla luki Iitu, en ollut ennen sillä mennyt mutta kyllä ainakin luulin että minulla jonkinlainen käsitys ponista oli (ennakkoluuloja). Ratsastimme ulkona yläkentällä, Alva oli kuvaamassa mutta kuvista ei tullut mitään kun oli jo niin pimeää, sain kuitenkin jotenkin muokattua kaksi kuvaa tähän postaukseen niin että ette joudu olemaan ihan ilman kuvia. Heti selkään noustessa huomasin että poni oli menossa, Iitulla käytetään tällä hetkellä sivuohjia joten se vähän helpotti. Hankalinta Iitun kanssa on että se kuuntelee istuntaa, pitää siis tosi paljon omalla istunnalla, vastalihaksilla jne. vaikuttaa. Tämä on hankalaa siksi että muilla poneilla voi periaatteessa vetää ohjista ja poni pysähtyy, jos vedät ohjista Iitun kanssa, niin se juoksee vaan alta pois, nopeammin ja nopeammin. Minun piti siis koko ajan keskittyä siihen että tempo on tasainen ja ei liian reipas. 


Alussa oli todella paljon hakemista ja minusta tuntuu että vasta lopputunnista sain käynnin vähän paremmaksi. Ravissa yritin omalla kevennyksellä vaikuttaa nopeuteen mutta aina se ei ihan onnistunut, vaikka välillä saatiin kivoja, rauhallisempia pätkiä. Laukka oli vielä tällä kertaa täysi katastrofi, Iitun laukka on hyvin iso, muihin poneihin verrattuna ja sitä pitäisi osata säädellä oman istunnan avulla mikä oli tosi vaikeata. Tunnin aikana olimme aika paljon samalla ympyrällä, missä oli kiva työstää ja oppia tuntemaan poni kun en sillä kuitenkaan koskaan aiemmin ole mennyt. Teimme myös vähän asioita kouluohjelmasta, mutta ei mitään mainitsemisen arvoista. Olin ennen tätä tuntia kuullut aika negatiivisia juttuja Iitusta mutta itse pidin ponista! Iitu kuunteli pohkeitani paljon paremmin mitä muut ponit, mikä on hyvä asia minun kannaltani, kun minulla muutenkin on vaikeuksia saada pohkeita läpi jalkojeni lyhyyden takia. Vaikka tunti ei todellakaan mennyt täydellisesti ja useimmat jutut varmaan näyttivät kaaokselta, pidin silti Iitusta, sillä jos Iitulla ratsastaa oppii ihan hirveästi ja toivonkin että menisin sillä vaikka loppu kauden, koska sitten kun onnistuu Iitun kanssa niin tietää että on kehittynyt. Näin se vaan on että vaikka tunti ei sinänsä onnistunut niin oli silti hyvä fiilis tunnin jälkeen.

Terveisin
Ellen

Svenska: Red på tisdagen med Iitu, som jag inte ridit förut. Timmen gick egentligen inte bra men jag tyckte ändå om ponnyn, man kan lära sig mycket av den. Med Iitu måste man kunna rida med sitsen och det är ju ganska svårt, när man inte med de andra ponnyerna måste rida så, eftersom de stannar lättare. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)